Pari viikkoa kulunut edellisestä blogi-merkinnästä. Se on selvästi enemmän kuin oli tarkoitus ja olen vilpittömästi pahoillani siitä. Koska tämä blogi ei käsittele kirjoittajansa arkielämänän kiemuroita en mene ja vaivaa lukijoita niillä.
Edellisen viikon ajan treenasimme Lenin kanssa luoksetuloa (hihnassa) ja istumista. Toisen viikon aikana otimme mukaan "maahan!" -komennon. Se osoittautui jonkin verran istumista vaikeammaksi ja alkoi sujua hyvin vasta loppuviikosta. Istuminen menee jo ihan rutiinina.
Seuraavaksi aion ottaa mukaan "paikka" -komennon. Eli Lenin tulisi pysyä paikallaan siinä missä komento on annettu. Jos jollain on hyviä vinkkejä siitä miten tämän opettaminen sujuu parhaiten, otan niitä innolla vastaan. Muutenkin olen lisännyt blogiiin anonyymin kommentoinnin mahdollisuuden, koska sitä erikseen pyydettiin. Luotan että osaatte käyttäytyä siivosti.
Muuta maininnan arvoista:
Edellisellä viikolla pesin Lenin erään lenkin päätteeksi kunnolla koirashampoolla. Olen kuulut että noin kuukausi olisi sopiva väli shampoo-pesuun. Leni ei tykännyt siitä yhtään, vaan sai kaameat ylikierrokset siitä. Olen kuullut, että tämä on aivan normaalia. Koira kimpoili ympäri kämppää kaameaa munaravia ja hyppi sohvalle ja sängylle ja kiersi ympäri kämppää. Lopuksi koira alkoi kaivaa sänkyä ja teki protestipissat sinne. Jännä juttu, että koira ei ollut uskaltanut hypätä sohvalle tai sängylle ennen tuota kohtalokasta pesua, mutta tuossa se jotenkin oppi homman. Sen jälkeen sohvalle hyppääminen ei ole tuottanut mitään ongelmaa.
Toinen juttu: Unohdin läppärin sohvalle, ja sohva on muodostunut koiran vakkari päiväuni paikaksi (kai toi on yhdyssana, mutta menköön). Istuin pöytäkoneella selkä sohvalle päin ja kuului rousk rousk, aloin tarkistamaan mitä koira syö ja läppärin näppäimistöhän se. Useita näppäimiä irti, mutta lopullisiksi menetyksiksi paljastui yksi kadonnut (nielty?) kumipehmuste ja muodottomaksi pureskeltu alt-gr-näppäin.
Vanhemmilla kun olin käymässä veti koira alas sohvapöydällä olleen lasikipon. Hiukan väsyneellä tuulella ollut isäukko ehdotti jo koiran kurittamista, mutta itse en oikein vielä lämpene tälle, vaikka koira onkin kovin vilkas ja energinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Minkä ikäsinä koiria pitää alkaa kurittamaan? Kieltämätä koira alkaa olla melkoinen vintiö, että ehkä jotain pientä kurittamista voisi kokeilla.
Jos koira voi oppia istumaan, niin kai se voi olla olla tekemättä pahoja? =)
Joo, siis kyllähän näitä perushommia kuten niskapoimusta kiinni nappaaminen ja pieni luunappi nenänpäähän on joutunut käyttää kun neiti on oikein itsepäisesti alkanut repimään jotain vaatetta. Mutta mitään vesisuihkuja, räminäpurkkeja, tai vessaan sulkemista en ole käyttänyt. Ja toivottavasti ei tarvitsekaan.
Koiran suihkuttaminen on ihan rodusta ja yksilöstä kiinni. Kaikki eivät tarvitse viikottaista shampoopesua, ja joidenkin iho/turkki jopa alkaa menemään huonoksi liiasta pesemisestä. Kannattaa kysellä rotufoorumeilla sekä kasvattajan mielipiteitä asiasta. Tästä ei kannata kysellä muiden rotujen omistajilta.
Vessaan sulkemista? Tästä en olekkaan kuullut ennen. Ei tuommoista pitäisi joutua koskaan käyttämään, koska jos ihmisen ja koiran suhde on normaali niin koira tajuaa tehneensä väärin ihmisen reaktiosta. Meillä ainakin ollaan niiin pahoillaan jo pienestäkin jutusta jos koira ajattelee tehneensä väärin vaikka en edes suuttuisi.
Kolinapurkkia on jotkut suositelleet, mutta itse en ole moista ns. pelottelukeinoa oikein hyväksynyt vielä. Joskus mietinnän alla kyllä kun koirat riehuvat keskenään pahasti.
En suosittelisi mitään vessaan sulkemisia jos oikeasti koirasta tykkää.
Kiitos kun sallit tuon nimi/url-kommentoinnin niin pääsee tänne tarinoimaan omalla nimellä. :)
> Denis
Niskasta kiinni on yksi tapa kurittaa. Näin ne emotkin tekevät. Toinen hyvä tapa kurittaa on niskasta kiinni ja maahan pistäminen, mutta tätä kannattaa käyttää vain tosi pahoissa tilanteissa. Mahdollisimman vähällä voimalla tietenkin.
Meidän koirille on riittänyt kunnon äänekäs komento jos pahuuksia on tehnyt poislukien toisen koiran väsymysärtymykset missä on joskus jouduttu pistämään maihin kun kaveri koittanut puraista. Aina joskus väsyneenä ei tajunnut kuka nappasi kiinni eli voi luulla toisen koiran ottaneen ja siksi koitti napata.
Minulla on aina ollut mottona se, että koira voi tehdä mitä haluaa kunhan se ei riko talon sääntöjä eikä uhkaa ihmisiä millään tavalla. Heti jos alkaa koittelemaan auktoriteettiä niin koiralle pitää tehdä hänen paikkansa selväksi.
Lähetä kommentti